Kaksi tunnettua tekstiä alkaa puheella luovuudesta. Raamatun mukaan aluksi luotiin taivas ja maa, ja Suomen tekijänoikeuslain ensimmäisessä pykälässä puhutaan kirjallisen tai taiteellisen teoksen luomisesta. Molemmissa luovuus tarkoittaa jonkin uuden, aiemmin olemassa olemattoman tuottamista.
Luovuudesta on viime vuosina tullut termi, joka tulee vastaan kaikkialla. On luovia johtajia, luovia työpaikkoja ja luovaa yrittäjyyttä. Luovuus todellakin kuuluu kaikille. Aloittaessani aikoinaan omaa matkaani kohti parempia neuvottelutaitoja, törmäsin Financial Times -lehden liitteeseen, joka käsitteli vuoden parhaiksi nimettyjä lakitoimistoja. Liitteen nimi oli ”Innovative Lawyers”, ja lehdessä lakitoimistot mainostivat toimintaansa mm. lausein ”Bringing innovation to life”, ”Ten years outside the box” ja ”Daring to be different – changing the rules”.
Toisin kuin liitteessä mainitut juristit, moni luovan alan ammattilainen – esimerkiksi kirjailija, muusikko tai kuvataiteilija – pelkää neuvottelemista, eikä valtavasta luovuudestaan huolimatta osaa tai uskalla hyödyntää luovuuttaan neuvottelutilanteessa. Mutta mitä muuta neuvotteleminen on kuin luovaa keskustelemista? Se on yhteisen polun etsimistä tilanteessa, jossa osapuolilla on sama päämäärä – halu päästä sopimukseen – mutta navigaattoreissaan eri käsitys parhaasta reitistä. Siksi luovan alan ammattilaisilla on erinomaiset edellytykset tulla huippuneuvottelijoiksi – kunhan uskaltautuvat kokeilemaan.
Valmis sopimus kätkee ihannetilanteessa sisäänsä tiettyä asiaa täydellisesti kuvaavan maailmankaikkeuden, jonka luomiseen neuvottelijat ovat yhdessä osallistuneet.