Törmäsin viikonloppuna eräässä luovan alan Facebook-ryhmässä tärkeään kysymykseen: ”Kerryttääkö mikään laskutuspalvelu eläkettä palkansaajatyyliin, vai onko aina hommattava YEL?”. Tämä on aihe, joka nousee tasaisin väliajoin esiin ja jonka takia olen alkanut vierastaa koko ”kevytyrittäjä”-termiä. Kevytyrittäjyys kuulostaa kepeältä työn tekemiseltä ja saattaa harhauttaa unohtamaan yrittäjyyteen kuuluvat tärkeät vastuut. Asia on elintärkeä, joten päätin kirjoittaa aiheesta lyhyen blogitekstin. Omasta tilanteesta kannattaa tietysti aina tehdä ajantasainen arvio, esimerkiksi oman ammattiliiton asiantuntijoiden kanssa.
Eläke voi Suomessa kertyä usealla eri tavalla. Luovilla aloilla yleisimmät eläkkeen kertymistavat ovat työsuhteen TyEL-vakuutus, yrittäjän YEL-vakuutus sekä apurahansaajan MYEL-vakuutus. Kaikki TyEL-, YEL- ja MYEL-kertymät lasketaan eläkkeelle jäädessä yhteen ja niistä muodostuu lopullinen eläke. Jos eläkekertymä on jäänyt pieneksi, on mahdollista saada kansaneläkettä. Eläkekertymä vaikuttaa myös äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan sekä sairauspäivärahan suuruuteen. Eläkkeelle voi päätyä myös ennen varsinaista vanhuuseläkeikää, joten kyse ei todellakaan ole pelkästä vanhuusajan turvasta.
Kevytyrittäjäksi kutsutaan henkilöä, joka laskuttaa työnsä laskutuspalvelun kautta. Laskutuspalvelu lähettää tilaajalle laskun ja tilittää työkorvauksen kevytyrittäjälle, vähennettyään summasta oman provisionsa sekä veron ennakonpidätyksen (mikäli kevytyrittäjä ei ole ennakkoperintärekisterissä). Termiä ”kevytyrittäjä” ei löydy lakikirjasta, vaan se on kaupallisten toimijoiden palveluilleen keksimä houkutteleva nimi. Eläketurvan kannalta kevytyrittäjyys on aivan samanlaista yrittäjyyttä kuin esimerkiksi osakeyhtiön pyörittäminen. Jotta eläketurva ja muut eläkekertymään liittyvät sosiaaliturvan muodot karttuvat, on yrittäjän otettava itselleen YEL-vakuutus.
Työsuhteessa – oli kyse sitten pätkätyöstä tai pitkästä työsuhteesta – työntekijän eläkevakuuttaminen on työnantajan vastuulla. Työnantaja maksaa työntekijän TyEL-vakuutusmaksun sovitun bruttopalkan lisäksi. Työntekijälle maksettavasta bruttopalkasta tehdään ainoastaan työntekijän verokortin mukainen veron ennakonpidätys sekä vähennetään mm. työntekijän pienehkö TyEL-maksuosuus. Tehdyt vähennykset näkyvät työntekijälle toimitettavassa palkkatodistuksessa. Työsuhteessa eläke kertyy siis varsin vaivattomasti ja lähes huomaamatta.
Joskus työn tilaaja saattaa ehdottaa korvauksen laskuttamista, koska siten ”käteen jää enemmän”. Todellisuudessa kyse on huijauksesta: kevytyrittäjän ei ikinä kannata laskuttaa työstään summaa, joka on täsmälleen sama kuin työsuhteen bruttopalkka. Jos näin toimii, säästää tilaaja TyEL-maksut ja yrittäjä joutuu maksamaan YEL-maksunsa omasta pussistaan. Jotta yrittäjän työkorvaus vastaisi työsuhteen palkkaa, pitää laskutettavaan korvaukseen aina lisätä laskennallinen eläkemaksu sekä muut yritystoiminnan kulut. Esimerkiksi Suomen freelance-journalistit ovat laatineet sivuilleen laskurin, joka auttaa työkorvauksen määrittelemisessä. Ja jos kevytyrittäjäksi ajautunut luovan työn tekijä haluaa siirtyä tekemään työnsä työsuhteessa, on monilla aloilla tarjolla ohjelmatoimistoja ja työosuuskuntia, joiden kautta tämä onnistuu.
Jokainen voi luonnollisesti kartuttaa vanhuusajan eläketurvaa myös laittamalla osan palkoistaan säästöön, sijoittamalla asuntoihin ja rahastoihin tai aloittamalla osakesijoittamisen. Koska monen luovan työn tekijän työkorvaukset siirtyvät suoraan kädestä suuhun, kannattaa perehtyä yhteiskunnan eläketurvaverkkoon.